Ilmastokonferenssien rooli: menestykset ja epäonnistumiset

Ilmastokonferenssien rooli: menestykset ja epäonnistumiset

Ilmastomuutosta ja sen lukemattomia vaikutuksia koskevan kasvavan huolen keskellä ilmastokonferenssien rooli on vakiinnuttanut itsensä tärkeänä alustana tieteellisille keskusteluille, poliittisille neuvotteluille ja toimintasuunnitelmien asettamiselle ilmaston lämpenemisen torjumiseksi. Näissä konferensseissa on saavutettu vuosien varrella molemmat merkittävät menestykset ja hyväksytty katkera epäonnistumiset. Tässä artikkelissa keskustellaan ilmastokonferenssien roolista ja niiden tärkeimmistä menestyksistä ja menestyksistä antaakseen kattavan kuvan siitä, missä määrin he ovat edistäneet tai estäneet ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Ilmastokonferenssien historia

Ilmastokonferenssien historia alkoi 1970 -luvulla, kun tutkijat alkoivat tunnistaa ilmaston lämpenemistä ja kasvihuonevaikutusta vakavana uhkana globaalille ekosysteemille. Ensimmäinen kansainvälinen ilmastomuutoksen vaikutuksia käsittelevä konferenssi pidettiin Genevessä vuonna 1979 ja loi perustan myöhemmille globaaleille kokouksille.

ensimmäisestä YK: n ilmastokonferenssista IPCC: n löytämiseksi

Ensimmäinen YK: n ilmastokonferenssi (ts. UNCC: Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutoskonferenssi) pidettiin Saksassa Berliinissä vuonna 1995. Siellä oli "Berliinin mandaatti", joka korosti tarvetta käydä jatkuvia neuvotteluja kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseksi.

Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1997, nämä neuvottelut johtivat Kioton pöytäkirjan allekirjoittamiseen, joka on nimetty Japanin kaupungin mukaan, jossa konferenssi tapahtui.

Vuosi 1988 oli myös merkittävä, jota pidetään hallitustenvälisen ilmastomuutospaneelin (IPCC) syntymävuotena. YK: n aloittamalla komitealla on tehtävä arvioida ilmastonmuutosta koskevaa nykytilaa ja kehittää vaikutuksia ja riskejä sekä mahdollisia sopeutumis- ja vähentämisstrategioita.

Ilmastokonferenssien keskeinen menestys

Ilmastokonferenssit ovat vaikuttaneet tietoisuuden lisäämiseen toimenpiteiden tarpeesta ilmastomuutoksen torjumiseksi ja tuottaneet joitain tärkeitä kansainvälisiä sopimuksia.

Kioton protokolla

Yksi ilmastokonferenssien historian suurimmista menestyksistä oli Kioton pöytäkirja, joka hyväksyttiin vuonna 1997. Se oli ensimmäinen kansainvälinen sopimus määritellä laillisesti sitovat tavoitteet teollisuusmaiden päästöjen vähentämiseksi. Vuoteen 2020 mennessä sinun tulisi vähentää kasvihuonekaasupäästöjäsi vähintään 5% verrattuna vuoden 1990 arvoihin.

Pariisin sopimus

Seuraava tärkeä tulos oli Pariisin sopimus, joka hyväksyttiin vuonna 2015 YK: n 21. ilmastokonferenssissa (COP21). Tavoitteena on rajoittaa ilmaston lämpeneminen selvästi alle 2 ° C: seen, jos mahdollista 1,5 ° C: seen verrattuna ennen teollisuusaikaan. Se allekirjoitti 195 maata ja integroi sekä teollisuus- että kehitysmaat.

Ilmastokonferenssien epäonnistumiset ja haasteet

Mainituista menestyksistä huolimatta ilmastokonferenssit eivät ole pysyneet ilman merkittäviä haasteita ja epäonnistumisia.

epäjohdonmukainen osallistuminen ja sitoutuminen

Keskeinen ongelma on avainpelaajien epäjohdonmukainen osallistuminen ja sitoutuminen. Esimerkiksi Donald Trumpin hallitus ilmoitti vuonna 2017, että Yhdysvallat - yksi maailman suurimmista kasvihuonekaasujen liikkeeseenlaskijoista - jättäisi Pariisin sopimuksen.

vastuun puute

Toinen ongelma on vastuun puute monista sopimuksista. Vaikka Pariisin sopimus, vaikka avain menestys, perustuu suurelta osin maiden vapaaehtoisiin maksuihin päästöjen vähentämiseksi, mikä voisi rajoittaa sopimuksen tehokkuutta.

Fazit

Ilmastokonferensseilla on ratkaiseva rooli maailmanlaajuisen vuoropuhelun edistämisessä ja ilmastomuutoksen vastaisten toimenpiteiden esityslistan edistämisessä. He ovat tuottaneet joitain merkittäviä saavutuksia, kuten Kioton pöytäkirjaa ja Pariisin sopimusta. Näistä menestyksistä huolimatta on kuitenkin edelleen huomattavia haasteita, kuten avainmaiden epäjohdonmukaista osallistumista ja sopimusten sitoutumisen puutetta. Näitä ongelmia on käsiteltävä tulevissa ilmastokonferensseissa vahvemman ja tehokkaamman yksimielisyyden saavuttamiseksi ilmastomuutoksen torjunnassa.