Paksuttava narratiivinen terapia eksistentiaalisen psykoterapian avulla

Paksuttava narratiivinen terapia eksistentiaalisen psykoterapian avulla

Olipa kerran, juuri nyt. Menneisyyttä on kirjoitettu monesta näkökulmasta, mutta tulevaisuus on vielä tyhjä ja hetki on kirjoittamisen teko. Narratiivinen terapia on terapian muoto, joka käyttää kerrontaa tai tarinaa siitä, miten näemme elämäntilanteemme. Etsimme linssissä olevaa halkeamaa, joka paljastaa vaihtoehtoisen tavan havaita ahdinkomme. Ei muuttaa tarinaa, vaan kertoa se eri näkökulmasta. Narratiivinen terapia kunnioittaa näitä tarinoita ja hyväksyy silti, että jokainen näkökulma on täynnä merkitystä, jonka perhe, yhteiskunta ja kulttuuri ovat ennalta määrittäneet "oikeaksi" merkitykseksi. Eksistentiaalinen terapia keskittyy yksilölliseen asenteeseen ja "nyt" menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Vastineeksi tutkitaan rajoja ja laajuutta. Eksistentialismin neljä pääasiallista tutkimusaluetta ovat merkitys (vs. merkityksettömyys), vapaus (vs. rajoitus), kuolema (vs. elämä) ja eristäytyminen (vs. inkluusio) (Yalom, 1980). Narratiivinen terapia ja eksistentiaalinen psykoterapia voivat auttaa sulkemaan toistensa jättämiä aukkoja. Sisältää menneen, nykyisen ja tulevan ajan ja antaa merkityksen sekä yksilöllisenä että kollektiivisena asenteena.

Merkityksen käsite on jäänyt filosofien ulkopuolelle tuhansien vuosien ajan. Tarkan määritelmän antaminen on osoittautunut lähes mahdottomaksi. Tapa, jolla käytämme merkitystä, on yhteinen säiettä, joka kulkee useimpien suurten psykoterapiakoulujen läpi. Narratiivisen terapian näkemys on, että merkitys ei ole itsestäänselvyys, mikään ei ole merkityksen täynnä, vaan pikemminkin kokemuksen tulkinta. Tämä tulkinta tehdään todellisuuden sosiaalisen rakentamisen teorian kautta. Vastaavasti (: "Todellisuuden sosiaalinen rakentaminen", 2009):

"Todellisuuden sosiaalisen konstruktion keskeinen käsite on, että yksilöt ja ryhmät, jotka ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa yhteiskunnallisessa järjestelmässä, muodostavat käsitteitä tai mentaalisia esityksiä toistensa toiminnasta ajan myötä, ja että nämä käsitteet tottuvat lopulta vastavuoroisiin rooleihin, joita toimijat esittävät todellisessa suhteessa toisiinsa. Kun nämä roolit ovat muiden yhteiskunnan jäsenten käytettävissä päästäkseen ja toistaakseen vuorovaikutuksen instituutioprosessia, tämä instituutio on vastavuoroinen. merkitys sulautuu yhteiskuntaan Tieto ja käsitys ihmisistä (ja usko) siitä, mikä on todellisuutta, sulautuu yhteiskunnan institutionaaliseen rakenteeseen.

Yleisempi tapa sanoa tämä on, että ymmärrämme kokemuksen kielen, symbolien ja vuorovaikutteisen dialogin avulla. Ensin tulee kokemus ja sitten se kokemus suodatetaan näiden kulttuuristen transaktioiden läpi, mikä sitten johtaa tulkintaan. Vain koska näemme sinisen värin, se on vain "sininen", koska se on annettu merkitys, joka tapahtui kulttuurikontekstissa. Nopea kaava merkitykselle narratiivisessa terapiassa on: kokemus plus tulkinta on yhtä kuin merkitys.

Yksi eksistentiaalisen psykoterapian pääasiallisista on Sartren usein lainattu lause "Olemassaolo edeltää olemusta". Merkitys on henkilökohtaisesti rakennettu vs. sosiaalisesti rakennettu. On olosuhteita, kuten kuinka me kaikki kuolemme, jotka meidän kaikkien on kohdattava. Merkitys rakentuu sitten henkilökohtaisesti tässä kehyksessä. Mitä nykyhetki tarkoittaa, koska me kuolemme jossain vaiheessa tulevaisuudessa? Tämän merkityksen uskotaan tulevan yksilöstä. Meistä tulee rehellisempi tai autenttinen henkilö, kun tunnustamme tämän rajoituksen, mutta kysymme itseltämme, mitä teemme sen suhteen. Ensin on vain olemista, kuten nykyhetkessä, ja sitten luomme siitä olemuksen. Eksistentiaalinen psykoterapia käsittelee yleensä yleisiä uskomuksia, kuten kysymystä "Mikä on elämän tarkoitus?"

Tärkeä teoreettinen askel narratiivisessa terapiassa on huomion kiinnittäminen ns. kimaltelevaan hetkeen. Kun asiakas välittää tarinan siitä, mikä toi hänet terapeutin toimistoon, terapeutti odottaa tarinan jaksoa, joka on ristiriidassa pääjutun kanssa. Tarina, joka kertoo erilaisen kuvan suosimastamme olemisesta. Esimerkiksi kun asiakas kertoo tarinan masennuksesta, terapeutti kuuntelee tapahtumaa tai aikaa, jolloin masennusta ei ollut. Tämän vaihtoehtoisen tarinan kertomista narratiivisessa terapiassa kutsutaan "uudelleenkirjoitukseksi". Terapeutti voi auttaa herättämällä myös niin sanotun "muistokeskustelun", jossa ensisijaisesti keskitytään asiakkaan elämään merkittävästi vaikuttaneen menneen merkittävän henkilön identiteettiin. Tämä voi olla ystävä, rakastaja, vanhempi, muusikko tai jopa kirjailija.

Auttaakseen asiakasta tällä polulla, terapeutin on pysyttävä keskittyneenä ja ei-vaikuttavana. He voivat tehdä tämän auttamalla asiakasta "paksuttamaan" haluttua tarinaa rohkaisemalla kerronnan yksityiskohtiin sen sijaan, että heillä olisi ohut kuvaus tapahtumasta. Esimerkiksi sen sijaan, että sanoisit, että ulkona on hyvä sää, kysy kysymyksiä siitä, miksi asiakkaan mielestä ulkona on mukavaa. Mitä se on, tuoksut, ilma, tunne, muistuttaako se sinua jostakin? Terapeutin olisi hyvä pitää mielessä eksistentiaalisen psykoterapian rikas historia sakeuttaakseen ensisijaista olemistapaa.

Eksistentiaalisella psykoterapialla on pitkä historia siitä, miten käytämme sitä, mitä Howard Gardner on kutsunut useiksi älyksi. Wikipedian mukaan ne ovat fyysis-kinesteettisiä, ihmisten välisiä, verbaal-lingvistisiä, loogis-matemaattisia, naturalistisia, intrapersoonallisia, visuaalis-tilallisia ja musiikillisia älyä ("Theory of multiple intelligences", 2009). Howard Gardner ehdotti yhdeksättä älykkyyttä, joka olisi eksistentiaalinen äly. Eksistentiaalinen älykkyys koostuisi kyvystä kyseenalaistaa suurempia elämän kysymyksiä, kuten kuolema, elämä ja mahdollinen henkinen merkitys ("Theory of Multiple Intelligences", 2009). Narratiivinen terapia kattaa myös tämän käsitteen useista älykkyydestä, vaikka tämä ei olisikaan selvää. Terapeuttia rohkaistaan ​​tutkimaan parasta mahdollista ilmaisua asiakkaan kanssa. Tämä voidaan tehdä musiikkiterapialla, kirjoitusterapialla tai jopa taideterapialla. Eksistentiaalinen psykoterapia yhdessä humanistisen psykoterapian kanssa on historiallisesti edistänyt käsitystä kokonaisuudesta, myös tutkivasta näkökulmasta. Terapeutti ei tule asiantuntijaroolista, vaan kiinnostuksesta todellista henkilöä kohtaan tai fenomenologisesta lähestymistavasta. Ollakseen täysin läsnä tässä lähestymistavassa, älykkyyden, jolla asiakas toimii parhaiten, tulisi olla jatkokehityksen tie.

Olemme nyt ikuisesti ajallisessa, mutta aina keskittyneet tulevaisuuden suunnitelmiin, huoliin, toiveisiin tai jopa unelmiin. Samoin, jos emme ole tulevaisuuteen suuntautuneita, olemme menneisyyteen suuntautuneita. Menneisyys keskittyi huoleemme, häpeämme ja jopa epäilyksiimme. Tämä on tyypillisesti narratiivisen terapian alue. Tämä tarkoittaa tapahtumasarjan yhdistämistä tietyn ajanjakson aikana ja niille merkityksen antamista. Narratiivinen terapia kamppailee tämän hetken kanssa. Se asettaa keskuksen tai itsensä vastakohtana buddhalaiselle ei-itse-käsitykselle. Tätä itsen asennetta kuvaa tarkkailijan tila, joka tutkii tai muistaa toimintaa. Ei-itsen käsite on ristiriidassa tämän kannan kanssa, eikä sillä ole tarkkailijaa, mutta tämä on nyt ajallista. Olemassaolon käsite on nykyhetki tai tulossa (kuten kukka avautuu siihen, mitä se voisi olla). Eksistentiaalinen psykoterapia kunnioittaa menneisyyttä ja mahdollista tulevaisuutta, mutta ajallisen ajan ensisijainen lähde on nyt. James Bugental kutsuu tätä eläväksi hetkeksi (Bugental, s. 20). Vaikka eksistentiaalinen asenne voisi osoittautua erittäin informatiiviseksi kerrontaterapian juonenvaiheen uudelleenluomisessa ja tiivistämisessä. Sitä voitaisiin käyttää myös tarinankerronnan ongelmakyllästetyssä vaiheessa. Jos asiakas vaikuttaa juuttuneelta tietyn tapahtuman vaikutusta tai arvostelua koskeviin kysymyksiin, kysy tämän hetkisistä tunteista, ajatuksista, hajuista jne. poistaaksesi esteen. Ajallisessa pysyen on monia näkökohtia, joita voitaisiin tarkastella, esimerkiksi nykyinen kinesteettinen kokemus. Tämä on yksi tapa ratkaista juuttunut ongelma.

Eksistentiaaliset psykoterapeutit pyrkivät rajoittumaan neljään eri alueeseen merkityksen muodostamiseksi. Ne ovat vapaus, kuolema, eristyneisyys ja merkityksettömyys (Yalom, 1980). Jokainen näistä alueista voidaan rakentaa jatkumona. Vapaudella olisi kaksi ääripuolta. Vapauden toisessa päässä olisi kaiken vapauden täydellinen rajoitus. Ei ole valinnanvaraa, kuin olisi sidottu vankityrmään. Toinen pää olisi täydellinen vapaus, kuten löytyy libertiinin filosofioista, joissa kaikki menee ilman rajoituksia. Eksistentiaaliset psykoterapeutit olettavat, että jokainen meistä putoaa jonnekin tälle jatkumolle. Jotta voisimme edetä löytääksemme helpotusta kamppailuomme mielenterveysongelmiemme tai ahdistuneisuutemme kanssa, meidän on tultava yksilöllinen käsitys siitä, missä tällä jatkumolla olemme tällä hetkellä ja minne haluamme mennä tai mitä haluamme tulla. Esimerkiksi, jos meistä tuntuu, että meillä on liikaa vapautta rajoituksettoman liiallisen hemmottelun vuoksi, meidän on ehkä siirryttävä hieman tällä jatkumolla saavuttaaksemme enemmän hillintää ja auttaaksemme meitä tasapainossa. Ei ole olemassa oikeita tai vääriä vastauksia, vaan niitä, joita henkilö katsoo sopivaksi. Parantaakseen suositeltua narratiivista terapiatyyppiä tämä teoria näyttää olevan merkityksen rajoitus. Tämän merkityksen luovat terapeutti ja asiakas, mutta väitän, että jos käytämme sitä karttana, se voi auttaa meitä pysymään keskittyneenä.

Tätä lausuntoa ei ole tarkoitettu täydelliseen teoreettiseen kantaan. Kirjoittaja myöntää, että sekä narratiivinen terapia että eksistentiaalinen psykoterapia tulevat hyvin rikkaasta filosofisesta mutta hyvin erilaisesta taustasta. Harvat filosofit ovat yrittäneet tutkia yhtäläisyyksiä postmodernismin ja eksistentialismin välillä. Kun etsit yhteyksiä, voit aina löytää ne yhteydet pienimpiä yksityiskohtia myöten, mutta jokainen filosofia on todella erilainen projekti. Terapeuttinen asento tai pou sto on täysin eri asia. Narratiivinen terapia ei käytä postmodernismia vain filosofisena taustana, eikä eksistentiaalinen psykoterapia vain käytä tiukkaa eksistentialismin filosofiaa. Sen sijaan nämä filosofiset taustat ovat soveltuva tapa käyttää näitä erilaisia ​​terapeuttisia näkökulmia yritettäessä parantaa mielenterveyssairauksiamme. Kuten Foucault totesi viimeisessä tunnetussa haastattelussaan (William V. Spanos, s. 153), "Minulle Heidegger oli aina olennainen filosofi... Koko filosofisen kehitykseni määräsi Heideggerin lukemiseni."

Mitkä ovat tulevaisuuden suunnat narratiivisen terapian tiivistämiselle eksistentiaalisella psykoterapialla? Alkuperäinen narratiivinen terapia sopisi hyvin selventämään, mitä halutun tarinan paksuntamisella tarkoitetaan. Mitä tarkoittaa tehdä tästä tarinasta todellisempi tai keskittyä suuriin tarinoihin? Tarkoituksen ideasta on käytävä filosofisempaa keskustelua, sillä molemmat terapiamuodot painottavat merkityksen löytämistä, mutta ne tulevat vain eri näkökulmista ja eri projekteista. Voidaan myös kysyä, ovatko nämä kaksi erilaista hoitoa niin yhteensopivia kuin tämä kirjoittaja ehdottaa. Jos ei, miksi ei? Ja onko tietä eteenpäin?

Kun tämä tarina (teoreettinen asemointi) lähenee loppuaan, on tärkeää muistaa, että nämä ovat kysymyksiä eivätkä absoluuttisia totuuksia. Tarinaa voidaan silti muuttaa lisäämällä hienovaraisia ​​yksityiskohtia ja vähentämällä häiriötekijöitä. Yksi asia, joka voidaan sanoa, on, että narratiivinen terapia ja eksistentiaalinen psykoterapia ovat vieraita, jotka kulkevat samaa polkua.

Viitteet

1. Bugental, James FT (1999). Psykoterapia ei ole sitä mitä luulet: tuo psykoterapeuttinen sitoutuminen elävään hetkeen. Phoenix, Az.: Show Tucker & Theisen Publishers.

2. Todellisuuden sosiaalinen rakentaminen. (2009, 8. heinäkuuta). Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa. Haettu 8. heinäkuuta 2009 klo 22.46. alkaen http://en.wikipedia.org/w/index.php?title=The_Social_Construction_of_Reality&oldid=301080937.

3. Spanos, Williams V. (1993). Heidegger ja kritiikki: tuhon kulttuuripolitiikan palauttaminen. Minneapolis, MN: University of Minnesota Press.

4. Moniälyjen teoria. (2009, 4. elokuuta). Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa. Haettu 4. elokuuta 2009 klo 16.07. alkaen http://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Theory_of_multiple_intelligences&oldid=306033977.

5. Yalom, Irvin D. (1980). Eksistentiaalinen psykoterapia. New York: Peruskirjat.

Vaihtoehtoinen psykoterapia

Paras paikka löytää vaihtoehtoisia ammatinharjoittajia psykoterapiasta on ilmainen vaihtoehtoisten lääkäreiden hakemisto. Katso kaikki vaihtoehtoisen psykoterapian harjoittajat napsauttamalla tätä.