Pariisin sopimuksen nykytila

Pariisin sopimuksen nykytila

Pariisin sopimus, uraauurtava ilmastosopimus, sovittiin maailmanlaajuisessa ilmastonmuutoskonferenssissa (COP21) Pariisissa, Ranskassa, loppuvuodesta 2015. Sopimuksen tärkeys on sen ennennäkemätön globaali yksimielisyys tarpeesta rajoittaa ilmaston lämpeneminen selvästi alle 2 celsiusasteeseen, mieluiten 1,5 celsiusasteeseen vuosisadan loppuun mennessä. Lähes kaikki maailman maat, 196, ovat allekirjoittaneet sopimuksen ja useimmat ovat myös ratifioineet sen, mikä tarkoittaa, että ne ovat laillisesti sitoutuneet rajoittamaan ilmaston lämpenemistä. Tässä artikkelissa tarkastellaan ja arvioidaan tämän tärkeän sopimuksen nykyistä tilaa.

Kuinka Pariisin sopimus toimii

Ennen kuin selitämme tämän sopimuksen nykyistä tilaa, on tärkeää ymmärtää tämän maailmanlaajuisen sopimuksen mekaniikka.

Allekirjoittajavaltioiden tavoitteet ja sitoumukset

Sopimuksen päätavoitteena on rajoittaa ilmaston lämpenemistä vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä. Tätä varten jokainen sopimuksen ratifioinut allekirjoittajamaa on ehdottanut kansallisesti määrättyä panosta (NDC). Tässä postauksessa kerrotaan, kuinka maa aikoo vähentää päästöjään ja sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Varmistusmekanismi

Sen varmistamiseksi, että maat täyttävät sitoumuksensa, Pariisin sopimuksella perustettiin tarkistusmekanismi, jonka avulla edistymistä tarkastellaan viiden vuoden välein ja asetetaan tarvittaessa uusia tavoitteita. Tätä tarkistusprosessia kutsutaan "maailmanlaajuiseksi tilannekatsaukseksi", ja sen tarkoituksena on varmistaa säännöllinen kunnianhimoinen kasvu.

Pariisin sopimuksen nykytila

Yli viisi vuotta Pariisin sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen useimmat maat ovat ottaneet ensimmäiset askeleet kansallisten osuuksiensa toteuttamiseksi. Näiden toimenpiteiden laajuus ja nopeus eivät kuitenkaan vielä riitä sopimuksen päätavoitteen saavuttamiseen.

Edistystä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä

Pariisin sopimuksen täytäntöönpano on epäilemättä johtanut edistykseen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. YK:n ympäristöohjelman Emissions Gap -raportin mukaan maailmanlaajuiset CO2-päästöt ovat pysyneet lähes vakaina vuodesta 2016 lähtien.

Tästä edistymisestä huolimatta raportti kuitenkin varoittaa, että maiden nykyiset toimet päästöjen vähentämiseksi eivät riitä saavuttamaan 2 asteen tavoitetta, puhumattakaan 1,5 asteen tavoitteesta.

Kansallisten rahoitusosuuksien täytäntöönpano

Useimmat maat ovat toimittaneet ensimmäiset kansalliset panoksensa ja esittäneet suunnitelmansa kasvihuonekaasupäästöjensä vähentämiseksi. Monet ovat alkaneet toteuttaa suunnitelmiaan mm. B. rakentamalla lisää uusiutuvaa energiaa, parantamalla energiatehokkuutta ja toteuttamalla metsänistutustoimenpiteitä.

Pariisin sopimuksessa asetettujen kunnianhimoisten tavoitteiden ja maiden todellisten toimien välillä on kuitenkin kuilu. Edistyminen kansallisten tukien täytäntöönpanossa on edelleen riittämätöntä.

Haasteita ja kompastuskiviä

Huolimatta kansainvälisen yhteisön pyrkimyksistä saavuttaa Pariisin sopimuksen tavoitteet, haasteita on useita.

Kunnianhimon puute

Asiantuntijoiden mukaan valtioiden kansalliset panokset eivät riitä 2 asteen tavoitteen saavuttamiseen. Monien maiden energia-, teollisuus- ja liikennepolitiikka ei ole vieläkään riittävän ilmastonsuojelusuuntautunutta.

rahoitusta

Ilmastonsuojelun ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen rahoittaminen on toinen suuri haaste. Pariisin sopimuksessa määrätään, että teollisuusmaat myöntävät kehitysmaille 100 miljardin dollarin rahoitusapua vuosittain vuodesta 2020 alkaen. On kuitenkin kiistanalaista, saavutetaanko tämä tavoite.

johtopäätös

Pariisin sopimus otti tärkeän askeleen kohti maailmanlaajuista ilmastonsuojelua. Se on onnistunut saamaan lähes kaikki maailman maat sopimaan yhteisestä tavoitteesta ja sitoutumaan päästöjensä vähentämiseen. Tähän mennessä edistyminen on kuitenkin riittämätöntä. Maiden on vauhditettava ponnistelujaan ja lisättävä tavoitteitaan sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässä mielessä Pariisin sopimus on edelleen jatkuva tehtävä ja haaste kansainväliselle yhteisölle.