Pariisin nykytila
Pariisin nykytila
Pariisin sopimusta, joka on uraauurtava ilmastosuojelusopimus, sovittiin global Climate Conference -konferenssissa (COP21) Pariisissa, Ranskassa vuoden 2015 lopussa. Tämän sopimuksen merkitys on sen ennennäkemättömässä globaalissa yksimielisyydessä tarvetta rajoittaa maailmanlaajuinen lämpeneminen vuosisadan loppuun mennessä, alle 2 asteittain Celsius -asteittain, mieluiten 1,5 asteen Celsiukseen. Lähes kaikki maailman osavaltiot, 196, ovat allekirjoittaneet sopimuksen, ja useimmat ovat ratifioineet sen, mikä tarkoittaa, että he ovat laillisesti velvollisia rajoittamaan ilmaston lämpenemistä. Tässä artikkelissa tarkastellaan ja arvioidaan tämän tärkeän sopimuksen nykytilaa.
Pariisin sopimuksen toiminnallisuus
Ennen kuin selitämme tämän sopimuksen nykytilan, on tärkeää ymmärtää tämän maailmanlaajuisen sopimuksen mekaniikka.
Allekirjoitusvaltioiden tavoitteet ja velvollisuudet
Sopimuksen päätavoite on rajoittaa ilmaston lämpenemistä vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä. Tätä tarkoitusta varten jokainen sopimuksen ratifioinut allekirjoittaja on ehdottanut kansallisesti määritettyä panosta (NDC). Tämä artikkeli määrittelee, kuinka valtio aikoo vähentää päästöjään ja sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.
tarkista mekanismi
Varmistaakseen, että liittovaltion osavaltiot täyttävät velvoitteensa, Pariisin sopimuksessa säädettiin tarkistusmekanismista, jossa edistyminen tarkistetaan joka viides vuosi ja tarvittaessa asetetaan uusia tavoitteita. Tätä tarkistusmenettelyä kutsutaan "globaaliksi inventaarioiksi", ja sen tarkoituksena on varmistaa kunnianhimoisten tavanomaisten lisääntyminen.
Pariisin sopimuksen nykytila
Yli viisi vuotta Pariisin sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen useimmat maat ovat ryhtyneet ensimmäisiin toimiin kansallisten maksujensa toteuttamiseksi. Näiden toimenpiteiden laajuus ja nopeus eivät kuitenkaan vieläkään ole riittäviä sopimuksen päätavoitteen saavuttamiseksi.
Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä
Pariisin sopimuksen täytäntöönpano on epäilemättä johtanut kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman päästökuilu -raportin mukaan globaalit hiilidioksidipäästöt ovat pysyneet melkein vakina vuodesta 2016.
Tästä edistyksestä huolimatta raportti kuitenkin varoittaa, että liittovaltion nykyiset toimenpiteet eivät riitä vähentämään päästöjä 2 asteen tavoitteen saavuttamiseksi, puhumattakaan 1,5 asteen tavoitteesta.
Kansallisten maksuosuuksien toteuttaminen
Useimmat maat toimittivat ensimmäiset kansalliset maksut ja esittivät suunnitelmia kasvihuonekaasupäästöjensä vähentämiseksi. Monet ovat alkaneet toteuttaa suunnitelmiaan, esim. B. Rakentamalla uusiutuvia energioita, energiatehokkuuden parantaminen ja metsintaisuustoimenpiteiden toteuttaminen.
Pariisin sopimuksessa asetettujen kunnianhimoisten tavoitteiden ja liittovaltion todellisten toimenpiteiden välillä on kuitenkin aukko. Kansallisten maksuosuuksien toteuttamisen eteneminen on edelleen riittämätöntä.
haasteet ja kompastusilmot
Huolimatta kansainvälisen yhteisön pyrkimyksistä saavuttaa Pariisin sopimuksen tavoitteet, haasteita on useita.
kunnianhimojen puute
Asiantuntijoiden mukaan liittovaltion valtioiden kansalliset panokset eivät riitä saavuttamaan 2 asteen tavoitetta. Monien maiden energia-, teollisuus- ja liikennepolitiikka ei ole vielä riittävästi suunnattu ilmastonsuojeluun.
Rahoitus
Ilmastosuojelun ja ilmastonmuutoksen mukauttaminen on toinen suuri haaste. Pariisin sopimuksessa säädetään, että teollisuusmaat tarjoavat kehitysmaiden vuodesta 2020 vuodessa 100 miljardia dollaria taloudellista tukea. Tämä tavoite saavutetaan kuitenkin kiistanalainen.
johtopäätös
Pariisin sopimuksessa on tehty tärkeä askel kohti maailmanlaajuista ilmastonsuojaa. Se on onnistunut saamaan melkein kaikki maailman valtiot sopimaan yhteisestä tavoitteesta ja käsittelemään velvollisuuksiaan vähentääkseen päästöjään. Aikaisempi edistyminen on kuitenkin riittämätöntä. Maiden on nopeutettava ponnistelujaan ja korotettava tavoitteitaan sovitun tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässä mielessä Pariisin sopimus on edelleen jatkuva tehtävä ja haaste kansainväliselle yhteisölle.