Tutkimus: Akupunktio vs. metoklopramidi postoperatiiviseen gastropareesioireyhtymään

viite

Sun BM, Luo M, Wu SB, et ai. Akupunktio vs. metoklopramidi leikkauksen jälkeisen gastropareesi-oireyhtymän hoidossa vatsaleikkauspotilailla: satunnaistettu kontrolloitu tutkimus.J Chin Integr Med.2010;8(7):641-644.

design

Tämä on satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, johon osallistui 63 potilasta toisen sotilaslääketieteellisen yliopiston itäisesta hepatobiliary Surgical Hospital -sairaalasta, Shanghaista, Kiinasta, 2004-2007, ja joilla on postoperatiivinen gastropareesioireyhtymä (PGS), joita hoidettiin akupunktiolla tai metoklopramidilla (Reglan). Akupunktiota sai 32 potilasta, 22 miestä ja 10 naista. Metoklopramidia annettiin 31 potilaalle, 24 miehelle ja 7 naiselle. Akupunktiopisteet olivat CV/RN12 (Zhongwan) ja molemminpuolisesti ST36 (Zusanli), joita hoidettiin miedolla lisäaineella, P6 (Neiguan), jota hoidettiin stimulaatiolla, ja SP6 (Sanyinjiao), jota käsiteltiin amplifikaatiotekniikalla. Kaikki 7 neulaa jätettiin 30 minuutiksi kerran päivässä. Metoklopramidia annettiin 20 mg IM kolme kertaa päivässä. PGS varmistettiin meglumiinidiatritsoaatin radiografisella visualisoinnilla.

Tulosmittarit olivat parannusvaiheita, jotka arvioitiin seuraavasti:

• Erholung: kein Ausfluss von Magensaft, keine Übelkeit oder Erbrechen nach Entfernung der Magensonde und der Patient konnte halbflüssige Nahrung zu sich nehmen;
• Wirksam: verminderte Magensaftmenge, Übelkeit ohne Erbrechen, Magensonde vorhanden; Und
• Unwirksam: Keine Abnahme des Magensaftvolumens, immer noch Übelkeit und Erbrechen, Magensonde noch vorhanden; PGS war 9–10 Tage + 6–7 Tage vorhanden.

Lähtötilanteessa lähtötilanteen ikä, mahalaukun tilavuus ja diabeteksen puuttuminen eivät eronneet merkittävästi hoitoryhmien välillä.

Tärkeimmät löydöt

Akupunktiopotilaista 29 luokiteltiin parantuneiksi ja 3 tehokkaiksi hoitotiheyden 6,58 + 4,26 jälkeen. Metoklopramidipotilaista 10 luokiteltiin parantuneiksi, 12 tehokkaiksi ja 9 tehottomiksi.

Aikaisempi tutkimus

1. PGS ist in China definiert¹ anhand von 7 Diagnosekriterien:
2. Übelkeit, Erbrechen, Blähungen und Schüttelfrost nach einer flüssigen oder halbflüssigen Diät
3. Magendrainageflüssigkeit > 600 ml/Tag für 6 oder mehr Tage
4. Keine mechanische Magenobstruktion
5. Verminderte oder fehlende gastrointestinale Motilität
6. Fehlen von Störungen des Wasser-, Elektrolyt- und Säure-Basen-Gleichgewichts
7. Fehlen von Medikamenten, die die Kontraktion der Magenmuskulatur beeinträchtigen
8. Fehlen von Krankheiten, die PGS verursachen können (z. B. Typ-1- und Typ-2-Diabetes-induzierte Neuropathie)

Valitut akupunktiopisteet ovat kliinisesti merkittäviä mahalaukun häiriöille - mahalaukun etuosa, mahalaukun qi:n säätely ja vatsan laajeneminen säiliömeridiaanilla (CV/RN12); rauhoittaa Shen (mieli/mieliala), rauhoittaa pahoinvointia ja oksentelua ja säädellä Qi:tä (PC6); 3. Yin-meridiaanien ylitys säären sääressä kosteuden muuntamiseksi, Qi:n levittämiseksi, vatsan laajenemisen säätelemiseksi (SP6); ja kontrolloimaan mahalaukun peristaltiikkaa sekä ylä- että alapäissä ja säätelemään Qi:tä ja verta heikoissa ja puutteellisissa olosuhteissa (ST36).^2,3,4Kolmea viimeistä kohtaa on tutkittu useissa kliinisissä tutkimuksissa ja niitä käytetään laajasti kliinisessä käytännössä. CV/RN12:n käyttö oli ainutlaatuista nykyisessä tutkimuksessa.

Kaksi eläintutkimusta tutki näitä kohtia ja fysiologista mekanismia. Hu et ai. (1996) antoivat suurille hiirille 654-2-liuosta (anisodamiini) ja osoittivat, että ST36:n akupunktio paransi mahalaukun motiliteettia, kun taas TFP (trifluoperatsiini) esti tämän vasteen.⁵Neuloilla, joita käsiteltiin 5 minuuttia, oli vain vähän vaikutusta, mutta neulat, joita pidettiin 25 minuuttia, paransivat mahalaukun motiliteettia. Anisodamiini on antikolinerginen, alfa-1-adrenergisen reseptorin agonisti ja tropaanialkaloidi yösokkien perheestä, jota käytetään Kiinassa verenkiertoshokin hoitoon.⁶TFP on skitsofreeninen psykoosilääke, jolla on sentraalisia antiadrenergisiä, antidopaminergisiä ja lieviä antikolinergisiä vaikutuksia. Sitä käytetään kiihtyneisyyteen, vaikeaan pahoinvointiin ja oksenteluun, mutta siihen liittyy tardiivin dyskinesian riski. Ouyang et ai. Vuonna 2002 PC6 ja ST36 tutkittiin mahalaukun motiliteettia 7 naarasmetsästyskoiralla, joille oli istutettu kahdeksan elektrodiparia mahalaukun seroosiin ja pohjukaissuolen kanyyli arvioimaan mahalaukun tyhjenemistä.⁷Tutkijat havaitsivat, että näiden kahden pisteen akupunktio normalisoi mahalaukun hitaita aaltoja distaalisessa mahassa kahdenvälisesti, lisäsi piikkipurkauksia distaalisessa mahassa, lisäsi merkittävästi vagaalista toimintaa ja heikensi merkittävästi sympathovagaalista tasapainoa. Mahalaukun hitaan aallon rytmin ja antrumin supistumispiikin aktiivisuuden parantaminen kiihdytti mahalaukun tyhjenemistä merkittävästi 15 minuutin kuluttua (P< 0,02), 45 minuuttia (P< 0,02) ja 90 minuuttia (P<0,04). Molemmat eläintutkimukset vahvistivat akupunktion vaikutuksen mahalaukun tyhjenemiseen ja TFP:n kyvyn estää akupunktiovasteen.

Ihmisillä, joilla on diabeettinen gastropareesi, on tehty neljä tutkimusta. Zhang et ai. jaettiin satunnaisesti 72 diabeettista gastropareesitapausta Motilium-hoitoon 10 mg kolmesti päivässä 30 minuuttia ennen ateriaa tai akupunktiota.⁸Valitut pisteet olivat LI11 (Quchi), LI4 (Hegu), CV12 (Zhongwan), ST36 (Zusanli), ST40 (Fenglong), SP9 (Yinlingquan), SP6 (Sanyinjiao), SP10 (Xuehai) ja SP8 (Diji). 10 päivän ajan. Tehokkuusaste oli 91 % akupunktiossa ja 77 % motiliumkontrollissa.P<0,05). Vuonna 2007 Sun ja Wang raportoivat 41 PGS-tapausta jaettuna kolmeen ryhmään, joita hoidettiin 1) neulan lämmityksellä moksibustiolla (n = 17), 2) akupunktiolla ja korvaakupunktiolla (n = 12) tai 3) rutiiniakupunktiolla.⁹Jokainen hoito arvioitiin 100-prosenttisesti onnistuneeksi, mutta ensimmäinen ryhmä vaati 7,2 + 3,8, toinen ryhmä 9,8 + 4,6 ja kolmas ryhmä 15,2 + 3,8 hoitoa menestyäkseen kaikilla potilailla. Siksi moksibustiota lämmittävät neulat vaativat vähiten hoitoja ollakseen tehokkaita. Vuonna 2008 Wang et al. ST36:n ja LI4:n tai vale-EA:n sähköakupunktiolla (EA) kontrollina 19 satunnaistetulla diabeettisella potilaalla, joilla oli gastropareesioireita yli 3 kuukauden ajan.¹⁰Hoito, joka koostui 4 jaksosta 2 viikon aikana, paransi merkittävästi mahalaukun tyhjenemistä kokeen lopussa ja 2 viikon aikana sen jälkeen ilman merkittäviä haittatapahtumia tai merkittäviä muutoksia kolesteroli- ja glukoosilaboratoriolöydöksissä. Zeng ja Chai vertasivat akupunktiota ja motiliumia diabeettiseen gastropareesiin.¹¹Neulaus suoritettiin päivittäin 2 viikon ajan (n = 30) kohdissa CV12 (zhongwan), ST36 (zusanli), PC6 (neiguan) ja SP6 (sanyinjiao). Motiliumia (10 mg 3 kertaa päivässä, 30 minuuttia ennen ateriaa) annettiin 2 viikon ajan (n = 30). Kukin ryhmä sai hoitoa 2 sykliä (eli 4 viikkoa). Tehokas osuus oli 93,3 % akupunktioryhmässä ja 73,3 % motiliumryhmässä (P<0,05).

Zhang ja Yan jakoivat 102 tapausta tasaisesti ja satunnaisesti oraaliseen omepratsoliin (annosta ei määritelty) tai Danshen-yhdisteeseen (Salvia miltrorrhiza) injektoituna ST36:een (zusanli) ja BL21:een (weishu).¹²Akupunktio-injektio oli tehokas 96 %:lla verrattuna 76 %:iin omepratsolilla (P< 0,01) 2 viikon kuluttua. Monipuoliset komponentitS. miltrorrhizaYhteyksiä ei ole kuvattu.

Pfab et ai. (2011) vertasivat PC6 (Neiguan) akupunktiota tavanomaisiin liikkuvuutta edistäviin lääkkeisiin (metoklopramidi, sisapridi ja erytromysiini) 30 koneellisesti ventiloidulla tehohoitopotilaalla, joiden mahalaukun jäännöstilavuus (GRV) > 500 ml yli 2 päivää leikkauksen jälkeen.¹³Menestys määriteltiin GRV:ksi < 200 ml 24 tunnin aikana. Viiden päivän kuluttua 80 % akupunktioryhmästä kehitti ruokatoleranssin ja 60 % lääkitysryhmästä. Lääkeryhmässä ei havaittu rehutasapainon nousua kuudenteen päivään asti.

Viiden päivän kuluttua 80 % akupunktioryhmästä kehitti ruokatoleranssin ja 60 % lääkitysryhmästä.

Metoklopramidi on antiemeettinen ja gastroprokineettinen aine, jota käytetään helpottamaan mahalaukun tyhjenemistä gastropareesissa. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto on hyväksynyt sen lyhytaikaiseen käyttöön (eli 4-12 viikkoa), vaikka sitä käytetään usein pidempään kliinisessä käytännössä. Se sitoutuu dopamiini D2-reseptoreihin reseptorin antagonistina ja on sekoitettu 5-HT3-antagonisti ja 5-HT4-agonisti. D2-aktiivisuus auttaa ehkäisemään pahoinvointia ja oksentelua keskushermostossa, ja 5-HT4-vaikutus voi osaltaan edistää sen antiemeettistä vaikutusta. Sen prokineettinen vaikutus lisää jejunumin ja pohjukaissuolen peristalttista sävyä ja amplitudia ja rentouttaa pylorisen sulkijalihaksen ja pohjukaissuolen sipulia.¹⁴

Vaikutukset harjoitteluun

PGS esiintyy yleensä mahalaukun, haiman, pohjukaissuolen, sappirakon ja/tai maksan resektioiden jälkeen ja sitä esiintyy 2–19 %:lla potilaista. PGS viivästyttää potilaan toipumista, syöttöletkun onnistunutta poistamista ja sitä seuraavaa suun kautta annettavaa ruokintaa sekä sairaalasta kotiutumista, mikä lisää terveydenhuoltokustannuksia, hidastaa potilaan toipumista ja estää riittävän ravinnon. Tämän keskikokoisen tutkimuksen mukaan akupunktio oli tehokkaampi kuin yleisesti määrätty metoklopramidi.

Nykyisen tietämyksemme perusteella ST36:n tai PC6:n kahdenvälisen akupunktion käytön yksinään tai yhdessä pisteiden, kuten SP6, PC6 tai CV/RN12, käytön postoperatiivisessa gastropareesissa pitäisi olla potilashyöty. Kaikki nämä kohdat on helppo paikantaa ja suhteellisen turvallisia neuloa tai muuten stimuloida. Näyttää myös siltä, ​​että 30 minuutin neulanpidätys on tehokkaampi kuin nykyisessä kliinisessä käytännössä yleisesti käytetty 5 minuuttia.

rajoituksia

Tässä tutkimuksessa ei määritelty satunnaistusmenetelmää eikä kunkin koehenkilön kliinistä tilaa ennen mahanpoistoleikkausta, tarkkaa hoitopäivien lukumäärää ennen kliinisen lopputuloksen arviointia tai sitä, onko vertailuindeksijärjestelmä aiemmin validoitu. Hoitoa ja kliinistä arviointia antavien henkilöiden pätevyyttä ja puolueellisuuden valvontaa ei kuvattu. Jotkut näistä yksityiskohdista on saatettu kadota käännöksessä kiinasta englanniksi. Toinen keskeinen ero tässä tutkimuksessa perinteisen akupunktion kliiniseen käytäntöön on se, että potilaan kielen ja pulssin diagnoosi ja muut kliiniset oireet eivät sanele pisteen sijaintia; Kaikki hoitoryhmän potilaat saivat akupunktiota samoissa 7 kohdassa. Saksassa vuonna 2011 tehdyssä tutkimuksessa käytettiin kolmea vakiolääkettä, ja se osoitti myös akupunktiosta suurempia ja nopeampia hyötyjä perinteisiin lääkkeisiin verrattuna, mikä vahvisti tarkastetun tutkimuksen tulokset.