Homeopatia: Periaatteet ja sovellukset naturopatiassa

Homeopatia: Periaatteet ja sovellukset naturopatiassa

Naturopatian maailmassa homeopatialla on kiehtova asema, josta usein keskustellaan. Maximin ominaista "vastaavat voivat parantaa vastaavia", lupaa tämän vuosisatojen parannustaiteen aktivoida varovasti kehon itsevarmistavat voimat. Tämä artikkeli ei vain valaise homeopatian historiallisia juuria ja teoreettisia perusteita, vaan keskittyy myös sen käytännön soveltamiseen ja siihen liittyviin kokemuksiin. Toinen painopiste on tieteellisessä keskustelussa: Entä todisteet tehokkuudestasi nykyaikaisessa tutkimusmaisemassa? Homeopatia sijaitsee perinteisen paranemistiedon ja todistepohjaisen lääkkeen välisen jännitteen alueella - tosiasia, joka tekee heidän harkintaan entistä merkityksellisemmän. Mene löytömatkalle naturopatian homeopatian periaatteiden ja sovellusten kautta ja löydä tämän nykyisen lääketieteen erityismuodon merkitys.

homeopatian perusta: historiallinen kehitys ja teoreettiset käsitteet

homeopatian perusti saksalainen lääkäri Samuel Hahnemann 1800 -luvun lopulla. Hänen löytönsä perustuu "Similia Similibus Curentur" tai "vastaavan" periaatteeseen, joka voi parantaa samanlaisissa asioissa ". Hahnemann postuloi, että aine, joka voi aiheuttaa tiettyjä oireita terveessä ihmisessä

Homeopaattisten lääkkeiden tuotanto noudattaa erityistä laimennus- ja ravistamisprosessia, joka tunnetaan nimellä potentiaatio. Aloitusmateriaali laimennetaan useissa vaiheissa ja ravistetaan voimakkaasti jokaisessa vaiheessa. Tämän menetelmän tarkoituksena on lähettää ja vahvistaa lähtöaineen "henkistä ja dynaamista voimaa". Homeopaattiset valmisteet tuotetaan yleensä eri potentiaaleilla, jotka määrittelevät laimennustason, esim. D6, C30, M (1000).

Homeopatian teoreettiset käsitteet, erityisesti elinvoiman, voimakkuuden ja lääkkeiden yksilöllisten vaalien ideat, ovat vastakkaisia ​​todistepohjaisen lääketieteen ja farmakologisen toimintatavan suhteen, kuten tavanomaisessa lääketieteellisessä ymmärryksessä tunnetaan. Ajatus elinvoimaisuudesta, johon homeopaattiset lääkkeet voivat vaikuttaa, samoin kuin erittäin laimennettujen aineiden vaikutuksiin, jotka eivät usein enää sisällä lähtöaineen molekyylejä, voi olla tieteellisesti kiistanalainen eikä sitä selitetä fysiikan tai kemian periaatteiden mukaisesti.

• Luominen: Samuel Hahnemannin 1800 -luvun lopulla.
• Perusperiaate: "Similia similibus curentur" (samanlaiset asiat voivat parantaa samanlaiset).
• Tuotanto: Potentiaatio laimentamalla ja ravistamalla.
• Teoreettiset käsitteet: elinvoimaisuus, potentiaatio, lääkkeiden yksilölliset vaalit.

Homeopatian soveltaminen perustuu voimakkaasti yksilölliseen valintaan keinoja, jotka tapahtuvat potilaan kattavan sairaushistorian jälkeen. Tämä potilaan yksittäisten oireiden ja ominaisuuksien huomioon ottaminen keskimääräisten vaalien vaaleissa erottaa homeopatian monista muista hoitomenetelmistä.

Todistus tehokkuudesta ja kriittisestä harkinnasta: Nykyisen tutkimustilanteen analyysi

Homeopatian tehokkuus on kiistanalainen aihe lääketieteellisessä yhteisössä. Vaikka kannattajat viittaavat yksilöllisiin menestysraportteihin ja "samankaltaisuuden" teoriaan, kriitikot vaativat satunnaistettujen, kontrolloiduilla tutkimuksilla tieteellisesti järkeviä todisteita. Nykyinen tutkimustilanne osoittaa sekoitetun kuvan homeopaattisten hoitojen tehokkuudesta.

Useat meta-analysoinnit ja systemaattiset arvostelut ovat yrittäneet arvioida homeopatian tehokkuutta. Yksi tunnetuimmista metaanalysoksista, jotka julkaistiin vuonna 2005 ”Lancet” -elokuvassa, vertasi 110 lumelääkekontrolloitua homeopatiatutkimusta 110 tavanomaisella lääketieteellisellä tutkimuksella. Analyysi päätteli, että homeopaattiset hoidot eivät ole tehokkaampia kuin lumelääkkeet. Toinen katsaus vuodelta 2015 "Systemaattisten katsausten Cochrane -tietokannassa" tutkittiin homeopaattisia keinoja astman hoitamiseksi eikä löytänyt vakuuttavaa näyttöä tehokkuudesta lumelääkevaikutuksen ulkopuolella.

Näitä tuloksia tukee suurin osa tiedeyhteisöstä. Esimerkiksi Australian kansallinen terveys- ja lääketieteellinen tutkimusneuvosto (NHMRC) julkaisi kattavan arvioinnin homeopatiasta vuonna 2015. Yli 1800 tutkimuksen analysoinnin perusteella todettiin, että ei ole luotettavia todisteita, jotka osoittavat, että homeopatia on tehokas plasebovaikutusten ulkopuolella.

Näistä tieteellisistä katsauksista huolimatta homeopatia on edelleen suosittu tietyn potilasryhmän keskuudessa, mikä johtuu osittain henkilökohtaisesta uskomuksesta hoitoon ja vaihtoehtoisten paranemismenetelmien halusta. Kriitikot kuitenkin väittävät, että homeopatian käyttö vakiintuneiden lääketieteellisten hoitomuotojen korvaamiseksi voi johtaa viivästyksiin tarvittavan lääketieteellisen hoidon käytössä.

• 2005-metaanalyysi ("Lancet"): osoittaa, että homeopatia ei ole tehokkaampi kuin lumelääkkeet.
• 2015 Cochrane Review : Ei vakuuttavia todisteita astman homeopatian tehokkuudesta plasebovaikutusten ulkopuolella.
• NHMRC -raportti 2015 : Ei luotettavia todisteita homeopatian tehokkuudesta.

Tutkijat ja lääketieteen asiantuntijat vaativat edelleen korkealaatuista tutkimusta voidakseen tehdä lopulliset johtopäätökset homeopatian tehokkuudesta. Siihen asti homeopatian soveltaminen ja hyväksyminen on edelleen henkilökohtainen päätös, johon erilaiset tekijät, mukaan lukien yksilölliset uskomukset ja kokemukset, vaikuttavat.

Homeopatian soveltamisalueet naturopatiassa: käytännölliset esimerkit ja potilaan kokemukset

Naturopatian alalla homeopatiaa käytetään moniin oireisiin. Yleisimpiä levitysalueita ovat akuuttit olosuhteet, kuten vilustuminen, flunssa, kuume, vammat, mutta myös krooniset kärsimykset, kuten ihosairaudet, allergiat, migreenit, unihäiriöt, psykologiset kärsimykset, kuten ahdistus ja masennus sekä lapsuuden sairaudet.

• vilustuminen ja flunssa : Homeopatia tarjoaa erilaisia ​​keinoja, kuten oskillokoccinum yleisen tuen tai tarkemman, kuten Belladonna, jolla on korkea kuume ja äkillinen alku.
• vammat : Arnicaa käytetään usein mustelmiin, turvotukseen ja tulehduksiin vammojen seurauksena.
• ihosairaudet : rikki kuiville ekseemalle tai grafiitteille märän ihottuman kannalta.
• allergiat : histamineum -hydroklooricumia voidaan käyttää lievittämään allergiaoireita.
• migreeni : Belladonna tai Bryonia migreenin erityisistä oireista ja laukaisevista oireista riippuen.
• unihäiriöt : Coffea cruda unettomuudessa tai ajatuksen virtauksessa.

Potilaskokemukset vaihtelevat suuresti, jotkut raportit heidän oireidensa merkittävästä helpotuksesta ja elämänlaadun paranemisesta, kun taas toiset eivät löydä eroa. Oikean homeopaattisen lääkkeen valinta on välttämätöntä ja se tehdään tarkan oireiden perusteella.

Homeopatian keskeinen periaate on hoidon yksilöinti, mikä tarkoittaa, että kaksi saman taudin henkilöä voi saada erilaisia ​​keinoja heidän erityisistä oireistaan ​​ja perustuslaistaan ​​riippuen. Tämä lähestymistapa vaatii yksityiskohtaisen sairaushistorian kokeneen homeopaatin kautta.

Homeopatian tehokkuutta koskeva tieteellinen tutkimus on edelleen keskusteluja. Vaikka jotkut tutkimukset määrittävät positiiviset vaikutukset lumelääkevaikutuksen ulkopuolelle, toisilla puuttuu metodologinen tiukka tai toistettavuus. Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittelee, että homeopaattiset hoidot eivät käytä vakavia sairauksia, kuten tuberkuloosia, HIV/AIDS, malariaa ja muita vastaavia tiloja kuin ainoa hoitomuoto.

Lopuksi voidaan todeta, että homeopatia huolimatta sen tehokkuutta koskevista kiistanalaisista keskusteluista on kiinteä paikka Naturopatiassa. Homeopatian historiallinen kehitys ja perusperiaatteet tarjoavat syvän kuvan tämän käytännön takana olevista monimutkaisista teorioista. Vaikka kriittiset äänet osoittavat tieteellisesti vakaan tehokkuustodistuksen puutteen, käyttäjät ilmoittavat positiivisista kokemuksista eri sovellusalueilla. On edelleen tärkeää seurata nykyistä tutkimustilannetta ja pitää homeopatiaa osana kokonaisvaltaista terapialähestymistapaa, jossa otetaan huomioon yksittäiset potilaan tarpeet. Naturopaattisessa käytännössä sekä potilaan ja terapeutin välinen avoin vuoropuhelu että käytettävissä olevien hoitomenetelmien kriittinen tutkimus ovat ratkaisevan tärkeitä hoidon onnistumiselle. Naturopatian homeopatian tulevaisuus riippuu merkittävästi siitä, missä määrin on mahdollista tallentaa heidän sovelluksensa tieteellisesti ja tehdä niiden periaatteet läpinäkyviksi.

lähteet ja lisäkirjallisuus

viitteet

• Hahnemann, S. (1810). Healing Art. Köthen: Samuel Hahnemann. Perustutkimus homeopatian periaatteista.
• Schmidt, J. M. (2007). Homeopatia: Todisteet. Homeopatian tehokkuus osoittaa tieteellisesti. Stuttgart: Haug Verlag. Yksityiskohtainen näkemys tieteellisistä todisteista homeopatian tehokkuudesta.

tutkimukset

• Mathie, R. T., et ai. (2017). Satunnaistetut lumelääkekontrolloidut tutkimukset yksilöllisestä homeopaattisesta hoidosta: systemaattinen katsaus ja metaanalyysi. Systemaattiset katsaukset, 6 (1), 213. Kattava metaanalyysi yksittäistä homeopaattista hoitoa koskevista tutkimuksista.
• Shang, A., et ai. (2005). Ovatko homeopatian kliiniset vaikutukset lumelääkevaikutuksiin? Homeopatian ja allopatian lumelääkekontrolloiduista tutkimuksista. The Lancet, 366 (9487), 726-732. Homeopaattisten hoidojen vertailu lumelääkevaikutuksiin ja allopaattisiin hoitomuotoihin.

Lisäkirjallisuus

• Ernst, E. (2002). Systemaattinen katsaus homeopatian systemaattisista katsauksista. British Journal of Clinical Pharmacology, 54 (6), 577-582. Homeopatian meta-analyysien analyysi, joka osoittaa tieteellisen keskustelun tehokkuudesta.
• Hahn, R. G. (2013). Homeopatia: yhdistetyn kliinisen tiedon metaanalyysit. Tutkimus täydentävä lääketiede, 20 (5), 376-381. Kokoelma ja analyysi homeopatiasta.
• Walach, H., ja Jonas, W. B. (2004). Tutkimusmenetelmät täydentävässä lääketieteessä. Stuttgart: Schattauer Verlag. Yleiskatsaus komplementaarisessa lääketieteessä käytetyistä tutkimusmenetelmistä, mukaan lukien homeopatia.