Homeopatia: periaatteet ja sovellukset naturopatiassa

Homeopatia: periaatteet ja sovellukset naturopatiassa

Naturopatian maailmassa homeopatia on kiehtova, mutta usein keskusteltu asema. Maksimin muotoiltu "kuten voidaan parantaa esimerkiksi", tämä vuosisatojen vanha parantava taide lupaa aktivoida varovasti kehon itseparantuvat voimat. Tämä artikkeli ei vain korosta homeopatian historiallisia juuria ja teoreettisia perusteita, vaan keskittyy myös sen käytännön soveltamiseen ja siihen liittyviin kokemuksiin. Toinen painopiste on tieteellisessä keskustelussa: Entä heidän tehokkuuden todistaminen nykyaikaisessa tutkimusmaisemassa? Homeopatia joutuu jännityksen alaan perinteisen paranemistiedon ja näyttöön perustuvan lääketieteen välillä - olosuhteet, jotka tekevät sen harkinnasta entistä merkityksellisemmän. Liity meihin löytömatkalle naturopatian homeopatian periaatteiden ja sovellusten avulla ja löydä tärkeys, mitä tämä erityinen lääketiede on nykyään.

Homeopatian perusteet: historiallinen kehitys ja teoreettiset käsitteet

Homeopatian perusti 1800 -luvun lopulla saksalainen lääkäri Samuel Hahnemann. Hänen löytönsä perustuu periaatteeseen ”similia similibus curentur” tai “kaltainen voi parantaa samanlaista”. Hahnemann postuloi, että aine, joka voi aiheuttaa tiettyjä oireita terveessä ihmisessä

Homeopaattisten lääkkeiden tuotanto noudattaa erityistä laimennus- ja ravistamisprosessia, joka tunnetaan nimellä potentiointi. Aloitusmateriaali laimennetaan useissa vaiheissa ja ravistetaan voimakkaasti jokaisessa vaiheessa. Tämän menetelmän tarkoituksena on siirtää ja parantaa raaka -aineen "henkistä ja dynaamista voimaa". Homeopaattiset valmisteet valmistetaan yleensä eri potentiaaleilla, jotka osoittavat laimennustason, esim. D6, C30, M (1000).

Homeopatian teoreettiset käsitteet, erityisesti elämänvoiman, potentiaation ja yksilöllisen lääkkeiden yksilöllisen valinnan ideat, ovat ristiriidassa todistepohjaisen lääketieteen perusteiden ja farmakologisen toimintatavan kanssa, kuten ne tunnetaan tavanomaisessa lääketieteellisessä ymmärryksessä. Ajatus elämävoimasta, johon homeopaattiset lääkkeet voivat vaikuttaa, samoin kuin erittäin laimennettujen aineiden vaikutus, jotka eivät useinkaan enää sisällä alkuperäisen aineen molekyylejä, ovat tieteellisesti kiistanalaisia ​​eikä niitä voida selittää fysiikan tai kemian periaatteiden mukaisesti.

• Entstehung: Ende des 18. Jahrhunderts durch Samuel Hahnemann.
• Grundprinzip: „Similia similibus curentur“ (Ähnliches möge durch Ähnliches geheilt werden).
• Herstellung: Potenzierung durch Verdünnen und Verschütteln.
• Theoretische Konzepte: Lebenskraft, Potenzierung, individuelle Arzneimittelwahl.

Homeopatian käyttö perustuu voimakkaasti yksittäisiin lääkkeiden valintaan, joka tapahtuu potilaan kattavan anamnesin jälkeen. Tämä potilaan yksittäisten oireiden ja ominaisuuksien huomioon ottaminen valitessaan lääkkeitä erottaa homeopatian monista muista hoitomenetelmistä.

Todisteet tehokkuudesta ja kriittisestä harkinnasta: analyysi nykyisestä tutkimustilanteesta

Homeopatian tehokkuus on kiistanalainen aihe lääketieteellisessä yhteisössä. Edustajat viittaavat yksittäisiin menestysraportteihin ja ”samankaltaisuuden teorialle”, kriitikot vaativat tieteellisesti perustuvia todisteita satunnaistettujen, kontrolloitujen tutkimusten avulla. Nykyinen tutkimus osoittaa sekoitetun kuvan homeopaattisten hoitojen tehokkuudesta.

Useat metaanalyysit ja systemaattiset katsaukset ovat yrittäneet arvioida homeopatian tehokkuutta. Yksi kuuluisimmista metaanalyyseistä, joka julkaistiin Lancetissa vuonna 2005, verrattiin 110 lumelääkekontrolloitua homeopatiatutkimusta 110 tavanomaisen lääketieteen tutkimuksella. Analyysissä pääteltiin, että homeopaattiset hoidot eivät ole tehokkaampia kuin lumelääkkeet. Toisessa vuoden 2015 katsauksessa systemaattisten katsausten Cochrane -tietokannassa tutkittiin homeopaattisia lääkkeitä astman hoidossa eikä löytänyt vakuuttavia todisteita tehokkuudesta lumelääkevaikutuksen ulkopuolella.

Suurin osa tiedeyhteisöstä tukee näitä tuloksia. Esimerkiksi Australian kansallinen terveys- ja lääketieteellinen tutkimusneuvosto (NHMRC) julkaisi kattavan tarkastelun homeopatiasta vuonna 2015. Yli 1800 tutkimuksen analysoinnin perusteella todettiin, että ei ole luotettavia todisteita siitä, että homeopatia olisi tehokas plasebovaikutusten ulkopuolella.

Näistä tieteellisistä arvioista huolimatta homeopatia on edelleen suosittu tietyn potilasryhmän keskuudessa, osittain henkilökohtaisen uskomuksen vuoksi hoitoon ja vaihtoehtoisten paranemismenetelmien halusta. Kriitikot kuitenkin väittävät, että homeopatian käyttäminen vakiintuneiden lääketieteellisten hoitomuotojen korvaamiseksi voi johtaa viivästyksiin tarvittavan lääketieteellisen hoidon etsimisessä.

• 2005 Meta-Analyse („The Lancet“): Zeigt, dass Homöopathie nicht effektiver als Placebos ist.
• 2015 Cochrane Review: Keine überzeugenden Beweise für die Wirksamkeit von Homöopathie bei Asthma über Placebo-Effekte hinaus.
• NHMRC-Bericht 2015: Keine zuverlässigen Beweise für die Effektivität der Homöopathie.

Tutkijat ja lääketieteen ammattilaiset vaativat edelleen korkealaatuista tutkimusta lopullisten johtopäätösten tekemiseksi homeopatian tehokkuudesta. Siihen saakka homeopatian käyttö ja hyväksyminen on edelleen henkilökohtainen päätös, johon vaikuttavat erilaiset tekijät, mukaan lukien yksilölliset uskomukset ja kokemukset.

Homeopatian soveltamisalueet naturopatiassa: käytännölliset esimerkit ja potilaskokemukset

Naturopatian alalla homeopatiaa käytetään moniin valituksiin. Yleisimpiä levitysalueita ovat akuuttit olosuhteet, kuten vilustuminen, flunssa, kuume, vammat, mutta myös krooniset olosuhteet, kuten ihosairaudet, allergiat, migreenit, unihäiriöt, psykologiset olosuhteet, kuten ahdistus ja masennus sekä lapsuuden sairaudet.

• Erkältungen und Grippe: Die Homöopathie bietet verschiedene Mittel, wie Oscillococcinum zur generellen Unterstützung oder spezifischere wie Belladonna bei hohem Fieber und plötzlichem Beginn.
• Verletzungen: Arnica wird häufig bei Blutergüssen, Schwellungen und Entzündungen als Folge von Verletzungen eingesetzt.
• Hauterkrankungen: Sulfur für trockene Ekzeme oder Graphites für nasses Ekzem.
• Allergien: Histaminum hydrochloricum kann zur Linderung von Allergiesymptomen angewendet werden.
• Migräne: Belladonna oder Bryonia, abhängig von den spezifischen Symptomen und Auslösern einer Migräne.
• Schlafstörungen: Coffea cruda bei Schlaflosigkeit oder Gedankenfluss.

Potilaskokemukset vaihtelevat suuresti, ja jotkut ilmoittavat merkittävän helpotuksen oireistaan ​​ja elämänlaadun paranemisesta, kun taas toisilla ei ole eroa. Oikean homeopaattisen lääkkeen valitseminen on välttämätöntä ja se tehdään tarkan oireiden analyysin perusteella.

Homeopatian keskeinen periaate on hoidon yksilöinti, mikä tarkoittaa, että kaksi samaa tautia sairastavaa ihmistä voi saada erilaisia ​​lääkkeitä heidän erityisistä oireistaan ​​ja perustuslaista riippuen. Tämä lähestymistapa vaatii kokeneen homeopaatin yksityiskohtaisen sairaushistorian.

Homeopatian tehokkuuden tieteellinen tutkimus on edelleen keskustelua. Vaikka joissakin tutkimuksissa löydetään positiivisia vaikutuksia lumelääkevaikutuksen ulkopuolella, toisilla ei ole metodologista kurinalaisuutta tai toistettavuutta. Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittelee, että homeopaattisia hoitoja ei tule käyttää ainoana terapiamuotona vakavien sairauksien, kuten tuberkuloosin, HIV/aidsin, malarian ja muiden vastaavien sairauksien suhteen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että homeopatia on huolimatta siitä, että se koskee kiistanalaisia ​​keskusteluja, jotka koskevat sen tehokkuutta. Homeopatian historiallinen kehitys ja perusperiaatteet tarjoavat syvän kuvan käytännön takana olevista monimutkaisista teorioista. Vaikka kriittiset äänet huomauttavat tieteellisesti perustuvien todisteiden puutteen tehokkuudesta, käyttäjät ilmoittavat positiivisista kokemuksista eri sovellusalueilla. On edelleen tärkeää seurata nykyistä tutkimustilannetta ja pitää homeopatiaa osana kokonaisvaltaista terapeuttista lähestymistapaa, joka ottaa huomioon yksittäiset potilaan tarpeet. Naturopaattisessa käytännössä sekä potilaan ja terapeutin välinen avoin vuoropuhelu että käytettävissä olevien hoitomenetelmien kriittinen tutkimus ovat ratkaisevan tärkeitä hoidon onnistumiselle. Naturopatian homeopatian tulevaisuus riippuu suurelta osin siitä, missä määrin sen sovellukset voidaan dokumentoida tieteellisesti ja sen periaatteet tehdään läpinäkyviksi.

Lähteet ja lisäkirjallisuus

Viitteet

• Hahnemann, S. (1810). Organon der Heilkunst. Köthen: Samuel Hahnemann. Eine grundlegende Abhandlung über die Prinzipien der Homöopathie.
• Schmidt, J. M. (2007). Homöopathie: Die Beweise. Die Wirksamkeit der Homöopathie wissenschaftlich belegt. Stuttgart: Haug Verlag. Eine detaillierte Betrachtung der wissenschaftlichen Belege für die Wirksamkeit der Homöopathie.

Opinnot

• Mathie, R. T., et al. (2017). Randomised placebo-controlled trials of individualised homeopathic treatment: Systematic review and meta-analysis. Systematic Reviews, 6(1), 213. Eine umfassende Meta-Analyse von Studien zur individuellen homöopathischen Behandlung.
• Shang, A., et al. (2005). Are the clinical effects of homoeopathy placebo effects? Comparative study of placebo-controlled trials of homoeopathy and allopathy. The Lancet, 366(9487), 726-732. Ein Vergleich von homöopathischen Behandlungen mit Placebo-Effekten und allopathischen Behandlungen.

Lisälukema

• Ernst, E. (2002). A systematic review of systematic reviews of homeopathy. British Journal of Clinical Pharmacology, 54(6), 577-582. Eine Analyse von Meta-Analysen zur Homöopathie, die die wissenschaftliche Diskussion um die Wirksamkeit aufzeigt.
• Hahn, R. G. (2013). Homeopathy: Meta-Analyses of pooled clinical data. Forschende Komplementärmedizin, 20(5), 376-381. Eine Zusammenstellung und Analyse von klinischen Daten zur Homöopathie.
• Walach, H., & Jonas, W. B. (2004). Forschungsmethoden in der Komplementärmedizin. Stuttgart: Schattauer Verlag. Ein Überblick über Forschungsmethoden, die in der Komplementärmedizin, einschließlich der Homöopathie, angewendet werden.