Lasten unihäiriöt, jotka liittyvät myöhempään psykososiaaliseen ja akateemiseen toimintaan

Lasten unihäiriöt, jotka liittyvät myöhempään psykososiaaliseen ja akateemiseen toimintaan

Olipa lapsilla jatkuvia unihäiriöitä syntymästä lapsuuteen tai unihäiriöitä vasta koulun alkaessa, Philadelphian lastensairaalan (CHOP) tutkijoiden uusi tutkimus on osoittanut, että uniongelmat liittyvät heikentyneeseen hyvinvointiin missä tahansa iässä, lasten 10- tai 11-vuotiaista lähtien. Journal of Child Psychology and Psychiatry -lehdessä julkaistut havainnot viittaavat siihen, että terveydenhuollon tarjoajien tulisi seuloa kaikenikäiset lapset unihäiriöiden varalta ja puuttua varhain, jos unihäiriö havaitaan.

Unihäiriöt missä tahansa iässä liittyvät heikentyneeseen hyvinvointiin, kun lapset ovat 10 tai 11-vuotiaita

"Tutkimuksemme osoittaa, että vaikka henkilöillä, joilla on jatkuvia unihäiriöitä, on suurin vaikutus lasten yleiseen hyvinvointiin, ihmiset, joilla on lieviä unihäiriöitä, kokevat myös joitain psykososiaalisia häiriöitä ajan myötä", sanoi tohtori Ariel A. Williamson, psykologi Sleep Centeristä ja tiedekunnan jäsen PolicyLabissa ja Center for Pediatric Clinical Effectiveness at CHOPissa. "Keskilapsuuden akateemisten ja psykososiaalisten häiriöiden kirjo osoittaa, kuinka tärkeää on jatkuvasti seuloa unihäiriöitä lapsen kehittyessä, erityisesti sellaisten lasten kohdalla, joilla on jatkuvia unihäiriöitä ajan mittaan."

Tiedot ovat peräisin australialaiselta syntymäkohortilta, jossa on yli 5 000 potilasta

Tutkijat tutkivat tietoja australialaisen yli 5 000 potilaan syntymäkohortista. Omaishoitajat raportoivat, oliko heidän lapsillaan unihäiriöitä useissa kohdissa syntymästä 10- tai 11-vuotiaaksi. Arvioidakseen lasten hyvinvointia, johon sisältyi psykososiaalisia toimenpiteitä, kuten itsehillintää ja emotionaalista/käyttäytymisen terveyttä ja akateemista suorituskykyä mittaavia mittareita, tutkijat käyttivät hoitajan ja opettajan raporttien sekä lasten tekemien arvioiden yhdistelmää.

Tutkijat löysivät viisi erilaista uniongelman reittiä

Analysoidessaan omaishoitajien ilmoittamaa unikäyttäytymistä tutkijat löysivät viisi erilaista uniongelman kehityskulkua tai -mallia, jotka luonnehtivat lasten unihäiriöitä ajan mittaan: jatkuvat uniongelmat keskilapsuudessa (7,7 %), vähäiset vauvojen/esikouluikäiset uniongelmat (9,0 %), lisääntyneet uniongelmat keski-lapsuudessa (17,0 %), lieviä unihäiriöitä ajan mittaan (14,4 %) ja ei 9 unihäiriötä (14,4 %).

Käyttäen vertailukohtana ihmisiä, joilla ei ole unihäiriöitä, tutkijat havaitsivat, että lapsilla, joilla oli jatkuvia unihäiriöitä, oli eniten heikkenemistä kaikissa tuloksissa, paitsi heidän kognitiotaitojaan. Keskilapsuudessa lisääntyneistä unihäiriöistä kärsivillä lapsilla oli myös suurempia psykososiaalisia ongelmia ja heikompi elämänlaatu, mutta he eivät saavuttaneet huonompia akateemisia tuloksia. Lapsilla, joilla oli rajoitettuja vauvojen/esikouluikäisten unihäiriöitä tai lievästi lisääntynyt unihäiriö ajan myötä, ilmeni myös psykososiaalisia vammoja ja heillä oli huonompi hoitajan ilmoittama elämänlaatu, mutta vaikutukset olivat pienemmät kuin muilla unipoluilla.

Tutkijat nostavat esiin mahdollisuuden, että suhde voi olla kaksisuuntainen tietyillä liikeradoilla

Vaikka tutkijat havaitsivat poikkeavuuksia suhteessa kaikkiin uniongelmien kehityskulkuihin, he panevat merkille mahdollisuuden, että suhde voi olla kaksisuuntainen tietyillä liikeradoilla – toisin sanoen psykososiaaliset ongelmat, kuten ahdistus, voivat johtaa unihäiriöihin ja päinvastoin, erityisesti lapsilla, joille kehittyy unihäiriöitä myöhemmin lapsuudessa.

"Vaikka tämä tutkimus ei pysty vastaamaan siihen, ovatko pienet, varhaiset vai jatkuvat uniongelmat merkki käyttäytymisterveyden tai hermoston kehityshäiriöiden alkamisesta, tulokset tukevat unikysymysten johdonmukaista integrointia rutiininomaisiin kehitysarviointeihin kouluissa ja perusterveydenhuollossa", Williamson sanoi.